Viime viikolla keksittiin, että nyrkki on maailman hienoin juttu tunkea rannetta myöten kurkkuun. Mahtaa olla hyvää. Samoihin aikoihin hoksattiin, että turvakaukalossa roikkuvalle ampiais-lelulle on tosi kiva jutella ja naureskella itsekseen.. pidän teoriani siitä, ettei mun lapseni ole se terävin työkalu laatikossa. :D
Täytyy myös alkaa vahtaamaan pientä enemmän; nyt kun tää muija saa jo itseensä liikettä potkuttelemalla. Toistaiseksi liikkuminen on ollut sitä napansa ympäri pyörintää, kun ei pää vielä pysy ensinkään pystyssä.. ehkä parempikin niin, eipä tarvitse pelätä kamalasti sohvalta tippumista tai pahempaa.
On se vaan ihana. Ja jo niin iso akka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti